Suomen vaalitutkimusportaali
FI | SV | EN

Eduskuntavaalidata 2015

Eduskuntavaalitutkimusta varten koottu tutkimusdata on ladattavissa Tietoarkistosta tutkimus-, opetus- ja opiskelukäyttöön (FSD3067 Eduskuntavaalitutkimus 2015). Pääraportti "Poliittisen osallistumisen eriytyminen" julkaisiin heinäkuussa 2015.

7.9.2016

Indikaattorit päivitetty

Portaalin demokratiaindikaattorit on päivitetty vuoden 2015 Eduskuntavaalitutkimukseen sekä tilastotietoon perustuen.

21.12.2016

Etusivu » Artikkelit » Westinen: Tiedotusvälineet ylikorostivat mielipidemittauksia ja sosiaalista mediaa

Tiedotusvälineet ylikorostivat mielipidemittauksia ja sosiaalista mediaa

Vuoden 2011 eduskuntavaalien julistettiin olevan vaalit, jotka käydään Facebookissa. Sosiaalisen median odotettiin ratkaisevan vaalit. Åbo Akademin Vaasan yksikön tutkijatohtori Kim Strandberg osoitti, että näin ei käynyt.

—90 % ehdokkaista kyllä käyttää sosiaalista mediaa, mutta vain 4 % äänestäjistä sanoi sosiaalisen median vaikuttaneen merkittävästi äänestyspäätöksiin. Siinä on melkoinen paradoksi, Strandberg havainnoi vaalitutkimusseminaarissa.

Toisaalta Facebook toi paljon uutta kampanjoihin, ja se on noussut suureksi kampanja-areenaksi, jossa voi teoriassa tavoittaa paljon äänestäjiä.

—Kampanjoille sosiaalisen median yleistyminen merkitsee sitä, että viestien kontrollointimahdollisuus on heikentynyt. Viestit ketjuuntuvat itsestään, Strandberg totesi.

Strandberg havaitsi sosiaalisen median hypetyksen toistuneen myös presidentinvaaleissa, kun mediassa raportoitiin esimerkiksi Pekka Haaviston ja Sauli Niinistön Facebook-fanien lukumääriä. Kun Haavistolla oli niitä enemmän, hänen tulkittiin olevan kovassa nousussa.

Strandberg uskoo, että sosiaalisen median merkitys vaaleissa korostuu yhä enemmän nuorille verkon suurkäyttäjille.

—Noin 30 prosenttia 18–24-vuotiaista seurasi vaaleja sosiaalisesta mediasta melko tai hyvin paljon.

Ajatuspaja e2:n johtaja Karina Jutila totesi verkon ja sosiaalisen median tasaavan eroja ehdokkaiden ja puolueiden välillä helpolla saavutettavuudellaan. Toisaalta Jutila on huolestunut siitä, ymmärtävätkö verkossa elävät nuoret, miten poliittiset prosessit etenevät valtakunnan tasolla, kun heidän toimintansa keskittyy esimerkiksi nettiadresseihin.

—On aiheellista kysyä, marginalisoiko verkko nuoria omiin puuhiinsa suhteessa vallankäyttöön, Jutila pohti.

Vuoden 2011 vaalitutkimus tukee näkemystä. Vain 39 prosenttia 18–24-vuotiaista tiesi, että hallituksen on nautittava eduskunnan luottamusta parlamentaarisessa hallitusmuodossa. Ero vanhempiin ikäluokkiin oli dramaattinen. Lisäksi nuorilla oli muita heikommat tiedot myös siitä, ketkä saavat äänestää eduskuntavaaleissa.

Puolueiden kannatustutkimus oli 2011 eduskuntavaaleissa poikkeuksellisen kiinnostavaa Perussuomalaisten nousun vuoksi. Vaaleja ei oikeastaan voinut analysoida ilman niitä, Tampereen yliopiston tiedotusopin emeritusprofessori Pertti Suhonen havaitsi.

—Perussuomalaisten ei oikeastaan tarvinnut edes miettiä omia teemojaan vaalikampanjan aikana, kun media-agenda ja mielipidetutkimukset palvelivat koko ajan sitä, Suhonen arvioi.

Demokratian kannalta olisi Suhosen mukaan ollut varsin hyödyllistä käsitellä myös sisällöllisiä kysymyksiä mielipidetutkimuksissa. Tiedot äänestäjien suhtautumisesta eri teemoihin jäivät vaalien aikaan kovin pinnallisiksi.

Karina Jutila koki niin ikään, ettei uutisissa kiinnitetty huomiota asiaperusteluihin, joihin erityisesti liikkuvat äänestäjät nojasivat.

—Jos näin olisi tehty kampanjan aikana, äänestäjä voisi pohtia minkälaiseen ryhmään hän poliittisesti profiloituu puoluevalinnallaan, Jutila huomioi.

Jutilan mielestä suurten mediatalojen kannattaisi panostaa isompiin otoksiin ja syvempään tietoon.

Seminaarissa otettiin esille myös uskonnon merkitys eritysteemana vuoden 2011 vaaleissa. Ylen homoiltakeskustelu sai ennen eduskuntavaaleja aikaan suuren piikin kirkosta eroamisessa. Valtio-opin lehtorin Juri Mykkäsen (Helsingin yliopisto) mukaan yleinen maallistuminen sai tapahtumasta institutionaalisen ilmaisun eroamisissa.

Perinteisesti Suomessa uskonnollisuudella tai sen puutteella ei sinänsä ole ollut merkitystä puoluevalinnassa, vaan valinnoissa ovat korostuneet erilaiset käsitykset moraaliarvoista.

—Uskonnon ja uskonnottomuuden jakolinjalla voi olla tulevaisuudessa merkitystä Suomen poliittisessa elämässä, Mykkänen arvioi.

Kristillisdemokraatit sai 2011 vaaleissa 19 prosenttia hyvin uskonnollisten äänistä ja Vasemmistoliitto ja Vihreät yhteensä 31 prosenttia ei lainkaan uskonnollisten äänistä.

—Erityisesti nuoret, kirkkoon kuulumattomat, äänestäjät ovat alkaneet äänestää uskontoa vähän painottavia puolueita, Mykkänen totesi.

Yhdysvaltain ja Iso-Britannian historian dosentti Markku Ruotsila (Helsingin yliopisto) esitti seminaarissa kolme syytä, miksi uskonto on jäänyt yleensä sivuun Suomen vaalikeskusteluissa.

Koska Suomessa on ollut valtiokirkkojärjestelmä, Suomessa ei ole syntynyt dynaamisuutta uskonnon ympärille verrattuna esimerkiksi USA:han, joka on uskontojen markkinapaikka.

Toiseksi Suomessa maallinen ja kirkollinen maailma pidetään erillään.

—Uskontoa ja politiikkaa ei siis ole haluttu sekoittaa luterilaisuudessa eikä myöskään herätysliikkeissä. Sen sijaan esimerkiksi kalvinismissa ja metodismissa politiikka on uskonnollista. Usko pitää siirtää yhteiskunnalliseen toimintaan, Ruotsila havainnoi.

Ruotsilan mukaan Suomessa poliitikon tulee tavallisesti välttää uskonnollisia teemoja, vaikka äänestäjistä 79 % on uskonnollisia. USA:ssa poliitikon on taas pakko löytää uskontopohjaisia perusteluja poliittiselle linjalleen.

Jussi Westinen


Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto & Suomen vaalitutkimuskonsortioMuokattu 2012-04-20