Puolueiden kannatusmuutosten kokonaisvolatiliteetti 1948-

Eduskuntavaalien puoluekannatusosuuksien yhteenlaskettu muutos edellisistä eduskuntavaaleista kuvaa puoluejärjestelmämme vakautta. Tämä niin sanottu kokonaisvolatiliteetti on laadittu oheiseen taulukkoon voittaneiden puolueiden ääniosuusmuutosten summana. Pienimmillään yhteenlaskettu muutos on ollut vuoden 1948 vaaleista lähtien muutaman prosenttiyksikön tasolla ja suurimmillaan 15 prosenttiyksikön tuntumassa. Suurinta kokonaisvoliliteetti on ollut muutosvaaleissa 2011.

Puoluekannatuksen kokonaismuutos eduskuntavaaleissa 1948-2015, prosenttiyksikköä a.

Puoluekannatuksen kokonaismuutos eduskuntavaaleissa 1948-2015, prosenttiyksikköä
Vaalivuosi Kokonaismuutos
1948 6,2
1951 3,9
1954 3,1
1958 6,3
1962 5,6
1966 8,1
1977 14,4
1972 4,2
1975 8,5
1979 5,8
1983 11,1
1987 6,9b
1991 12,1
1995 11,8
1999 9,0
2003 5,6b
2007 7,4
2011 15,9
2015 7,8

a Puoluekannatuksen kokonaismuutos = eduskuntavaaleissa prosentuaalista ääniosuutta lisänneiden puolueiden ääniosuuksien yhteenlaskettu kasvu prosenttiyksikköinä.

b Vuonna 1987 DEVA:n kannatus sisältyy SKDL:n kannatukseen. Vuonna 2003 Muutosvoimat Suomi r.p. katsottiin laskennallisista syistä Vapaan Suomen Liiton seuraajaksi.

Lähteet: Pesonen, Pertti & Sänkiaho, Risto & Borg, Sami (1993). Vaalikansan äänivalta. Tutkimus eduskuntavaaleista ja vaalikansasta Suomen poliittisessa järjestelmässä. Helsinki: WSOY, s. 42. Pesonen, Pertti & Borg, Sami (2005). Eduskuntavaalit 2003. Teoksessa Vaalit ja demokratia Suomessa (toim. Heikki Paloheimo). Helsinki: WSOY, s. 37. Tietojen pohjana on käytetty Tilastokeskuksen ja oikeusministeriön eduskuntavaalitilastoja.

Hallitus- ja oppositiopuolueiden kannatusmuutokset eduskuntavaaleissa 1966–

Vuotta 1972 lukuun ottamatta hallituspuolueiden yhteenlaskettu ääniosuus on tarkasteltavalla ajanjaksolla pienentynyt kaikissa eduskuntavaaleissa.

Suurimman oppositiopuolueen osuus äänistä on vuoden 1972 ja 2011 vaaleja lukuun ottamatta kasvanut kaikissa eduskuntavaaleissa.

Vuoden 2011 vaalit katkaisivat vaaleista 1991 alkaneen jakson, jossa oppositiopuolueiden kannatuksen kasvu suuntautui ensisijaisesti suurimmalle oppositiopuolueelle.

Pääministerin puolueen, muiden hallituspuolueiden ja suurimman oppositiopuolueen kannatusten muutos prosenttiyksikköinä eduskuntavaaleissa 1966-2011.
1966 1970 1972 1975 1979 1983 1987 1991 1995 1999 2003 2007 2011 2015
Pääministerin puolue -1,7 3,8 -0,7 -0,9 -1,0 -2,8 -2,6 -3,8 -5,0 -5,4 1,6 -1,6 -7,3 -2,2
Muut hallituspuolueet -2,1 -10,2 1,4 -0,1 -2,2 -3,0 -2,7 -1,8 -1,8 3,6 -3,9 -3,1 -3,4 -2,2
Hallituspuolueet yhteensä -3,8 -14,0 0,7 -1,0 -3,2 -0,2 -5,3 -5,6 -6,8 -1,8 -2,3 -4,7 -10,7 -4,4
Suurin oppositiopuolue 7,7 4,2 -0,4 0,8 3,3 0,4 1,0 7,2 6,2 2,6 2,3 3,7 -2,3 -1,4
Muut oppositiopuolueet -3,9 9,8 -0,3 0,2 -0,1 -0,2 4,3 -1,6 0,6 -0,8 0,0 1.0 13.0 5,8

Lähteet: Vuosien 1966-2003 osalta: Paloheimo, Heikki (2005). Puoluevalinnan tilannetekijät. Teoksessa Paloheimo, Heikki (toim), Vaalit ja demokratia Suomessa. Helsinki: WSOY, s. 218. Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen ja oikeusministeriön vaalitilastoihin.

Puolueen ja ehdokkaan suhteellinen merkitys eduskuntavaalien äänestyspäätöksessä 1983–

1990-luvun alkuun asti puolueen valinta on ollut Suomen eduskuntavaaleissa ehdokkaan valintaa tärkeämpi ratkaisu. 1990-luvulla ehdokkaan merkitys lisääntyi merkittävästi mutta vuosituhannen taitteen jälkeen puolueen painotus äänestyspäätöksessä on taas korostunut.

Kumpi loppujen polupksi oli tärkeämpi, puolue vai ehdokas(%).

Lähdeaineistot: FSD1011 Puolueiden ajankohtaistutkimus 1983, FSD1018 Eduskuntavaalitutkimus 1991, FSD1031 Puolueiden ajankohtaistutkimus helmikuu 1995, FSD1038 Puolueiden ajankohtaistutkimus tammikuu 1999, FSD1260 Eduskuntavaalitutkimus 2003, FSD2269 Eduskuntavaalitutkimus 2007, FSD2653 Eduskuntavaalitutkimus 2011. FSD3067 Eduskuntavaalitutkimus 2015. Pesonen, Pertti & Sänkiaho, Risto & Borg, Sami (1993). Vaalikansan äänivalta. Kysymyksen sanamuoto on vaihdellut jonkin verran.