Puolueiden jäsenmäärien kehitys (ilmoitetut jäsenrekisteritiedot)

Puolueiden jäsenmäärien pieneneminen kertoo siitä, että äänestäjien valmius sitoutua puolueeseen on heikkenemässä. Nykyisten eduskuntapuolueiden yhteenlaskettu jäsenmäärä oli Suomessa suurimmillaan 1980-luvulla. Silloin jäseniä oli yhteensä noin 600 000. Sen jälkeen kaikkien eduskunnassa edustettuna olevien puolueiden jäsenmäärät ovat pienentyneet. Puolueiden yhteenlaskettu jäsenmäärä on kutistunut jo merkittävästi vuoden 1950 tasoa pienemmäksi lähentyen puolikasta huippuvuosien määrästä.

Tietoja puolueiden jäsenmääristä 1970-2016

Kuvio: Tietoja puolueiden jäsenmääristä 1970-2016
Lähteet: Sundberg, Jan (1996). Partier och partisystem i Finland. Esbo: Schildts, s. 88–89. Nousiainen, Jaakko (1998). Suomen poliittinen järjestelmä. Kymmenes, uudistettu laitos. Helsinki: WSOY. s. 61. Puoluetoimistoista saadut ilmoitukset (vuoden 2004 tiedot sekä PS:n tieto joulukuulta 2008). Muut tiedot vuoden 2008 osalta Aamulehti 22.2.2008. Vuoden 2011 osalta Kauppalehti 13.3.2011. Vuoden 2016 osalta (paitsi SDP): Pohjanpalo, Olli: ”Puolueiden jäsenmäärät laskevat – vihreät ja vasemmisto poikkeuksia”. (Helsingin Sanomat 21.8.2016). SDP 2016: SPD:n puoluetoimisto.

Katsotteko olevanne lähellä jotakin puoluetta?

Kansalaisten puoluesamastumisen aste on vaihdellut 1970-luvulta tähän päivään. Vuonna 1991 johonkin puolueeseen selvästi samastuneita oli vielä yhtä paljon kuin vuonna 1975. Vuonna 2003 puoluetta lähellä olevien osuus putosi alle puoleen valitsijoista mutta nousi sen jälkeen kaksissa vaaleissa yli 50 prosentin. Vuoden 2015 vaalien jälkeen joka toinen vastaaja ei katsonut olevansa lähellä mitään poliittista puoluetta.

Katsooko olevansa lähellä jotakin poliittista puoluetta (%)

Kuvio: Katsooko olevansa lähellä jotakin poliittista puoluetta (%)
Lähteet: Pesonen, Pertti & Sänkiaho, Risto (1979). Kansalaiset ja kansanvalta. Suomalaisten käsityksiä poliittisesta toiminnasta. Helsinki: WSOY. s. 163., Pesonen, Pertti & Sänkiaho, Risto & Borg, Sami (1993). Vaalikansan äänivalta. Tutkimus eduskuntavaaleista ja vaalikansasta Suomen poliittisessa järjestelmässä. Helsinki: WSOY, s. 216. FSD1260 Eduskuntavaalitutkimus 2003. FSD2269 Eduskuntavaalitutkimus 2007. FSD2653 Eduskuntavaalitutkimus 2011. FSD3067 Eduskuntavaalitutkimus 2015.

Äänestäjien sijoittuminen oikeisto–vasemmisto -ulottuvuudelle

Eduskuntapuolueiden kannattajien keskimääräinen sijoittuminen asteikolla nollasta kymmeneen mitatulla vasemmisto-oikeisto -ulottuvuudella osoittaa, että puolueiden kannattajakunnissa on merkittäviä eroja. Odotetusti kokoomuksen kannattajat ovat oikeistolaisimpia ja vasemmistopuolueiden kannattajat pääsääntöisesti vasemmistolaisimpia. Vuosien 2003 ja 2015 vaalitutkimuksissa vihreät ovat kuitenkin olleet keskiarvoltaan enemmän vasemmalla kuin SDP:n kannattajat. Perussuomalaiset ei ole kannattajiensa keskimääräisen vasemmisto-oikeisto -itsesijoituksen perusteella oikeistopuolue, vaikka vuoden 2015 mittaus osoittaa puolueen keskiarvon liikkuvan keskeltä oikealle.

Äänestäjien sijainti vasemmisto-oikeisto -ulottuvuudella puoluekannan mukann 2003-2015 (keskiarvot).

Kuvio: Äänestäjien sijainti vasemmisto-oikeisto -ulottuvuudella puoluekannan mukann 2003-2015 (keskiarvot).
Lähteet: FSD1260 Eduskuntavaalitutkimus 2003, FSD2269 Eduskuntavaalitutkimus 2007 ja FSD2653 Eduskuntavaalitutkimus 2011. FSD3067 Eduskuntavaalitutkimus 2015.