2025:1 Suomen aluevaalit 2022 | Lataa PDF
Johdanto
Suomessa järjestettiin maan historian ensimmäiset aluevaalit tammikuussa 2022. Pitkään valmistellun uudistuksen myötä Suomeen luotiin uusi hallinnollinen taso kuntien ja keskushallinnon väliin. Tämän seurauksena yhteensä 21 aluevaltuustoon oli valittava edustajat uusien vaalien avulla. Tulevaisuudessa aluevaalit järjestetään samaan aikaan kuntavaalien kanssa. Seuraavan kerran ne siis pidetään vuonna 2025, mikä tarkoittaa, että aluevaltuustojen ensimmäinen nelivuotiskausi jää tyngäksi, kolmivuotiseksi. Nyt valituilla aluevaltuustoilla on kuitenkin poikkeuksellisen laajoja ja kauaskantoisia asiakokonaisuuksia päätettävänään heti ensimmäisinä vuosina, kuten hyvinvointialueiden budjetti ja tehtävien laajuus. Näin ne asettavat raamit tulevien aluevaltuustojen toiminnalle ja vaikuttavat merkittävästi hyvinvointialueiden asukkaiden elämään.
Käsillä oleva raportti tarjoaa yleiskatsauksen aluevaalien tuloksesta ja äänestysaktiivisuudesta sekä tietoa suomalaisten näitä vaaleja ja hyvinvointialueuudistusta koskevista näkemyksistä. Lisäksi raportissa tarkastellaan, missä määrin valitsijoiden näkemykset olivat yhteneviä vaalien ehdokkaiden näkemysten kanssa.
Raportti perustuu ensisijaisesti Suomen kansallinen vaalitutkimuskonsortion (FNES) teettämään kyselytutkimukseen (n=1 144), jonka keruun on rahoittanut oikeusministeriö. Taloustutkimus keräsi kyselytutkimusaineiston 24.1.2022–7.3.2023 välisenä aikana. Vastaajat rekrytoitiin poimimalla aluksi 5 500 henkilön satunnaisotos 18–80-vuotiaista äänioikeutetuista. Nämä henkilöt kutsuttiin osallistumaan tutkimukseen kirjeitse ja heille tarjottiin mahdollisuus osallistua tutkimukseen joko sähköisesti tai täyttämällä paperilomake. Kyselyn vastausprosentti oli 20,8. Kyselyaineiston havaintoja on painotettu iän, sukupuolen, koulutuksen, vaalipiirin, äidinkielen, puoluevalinnan ja äänestysaktiivisuuden perusteella vastaamaan paremmin perusjoukkoa. Tiedot aluevaalien ehdokkaiden näkemyksistä on saatu Yleisradion aluevaalikoneesta, jonka sisältämiä kysymyksiä otettiin mukaan myös äänioikeutetulle suunnattuun kyselyyn.
Aluevaalien äänestysaktiivisuus ja vaalitulos
Aluevaalit järjestettiin yhteensä 21 hyvinvointialueella Helsinkiä ja Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Vaalien äänestysaktiivisuus asettui 47,5 prosenttiin, mikä on enemmän kuin europarlamenttivaaleissa 2019 (42,7 %) mutta vähemmän kuin kuntavaaleissa 2021 (55,1 %). Äänestysaktiivisuus oli korkeinta erityisesti Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan sekä Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueilla, joissa se kipusi yli viidenkymmenen prosentin. Matalinta äänestysaktiivisuus oli Pohjois-Karjalassa sekä Vantaa-Keravalla. Jälkimmäisessä jäätiin ainoana hyvinvointialueena alle neljänkymmenen prosentin (Kuvio 1).
Kuvio 1. Äänestysaktiivisuus aluevaaleissa 2022 hyvinvointialueittain
Tilastokeskuksen tuottamista tiedoista (www.stat.fi) selviää, että äänestysaktiivisuus aluevaaleissa vaihteli merkittävästi riippuen äänioikeutettujen iästä, koulutuksesta ja tulotasosta. Enemmän ansaitsevat ja pidemmälle kouluttautuneet äänestivät selvästi aktiivisemmin kuin pienempituloiset ja matalammin koulutetut. Iän osalta havaittiin muista vaaleista tuttu käänteinen u-kirjaimen muotoinen käyrä (Wass & Helimäki 2023) siten, että äänestysaktiivisuus kasvoi ikävuosien mukaan aina yli 60 ikävuoteen saakka, minkä jälkeen se alkoi 80 ikävuoden jälkeen laskea. Kuten muissakin vaaleissa, juuri äänioikeuden saaneet 18-vuotiaat äänestäjät osallistuivat vaaleihin kohtalaisen aktiivisesti, minkä jälkeen äänestysaktiivisuus putosi merkittävästi ja nousi samalle tasolle vasta yli 30-vuotiaiden äänioikeutettujen keskuudessa. Tämä ilmiö liittyy mitä todennäköisimmin siihen, että juuri äänioikeuden saaneet nuoret asuvat vielä yhdessä vanhempiensa kanssa ja käyvät äänestämässä vanhempiensa kannustamina tai heidän esimerkkiään noudattaen (Bhatti & Hansen 2012). Tähän vedoten onkin esitetty äänestysoikeuden ikärajan laskemista 16 ikävuoteen (Eichhorn & Bergh 2021), jotta nuorilla olisi mahdollisuus saada kokemusta äänestämässä käynnistä siinä vaiheessa, kun he asuvat vielä lapsuudenkodissaan. Tämä kokemus voisi tukea äänestysintoa myös myöhemmällä iällä.
Naiset äänestivät tuttuun tapaan hieman miehiä aktiivisemmin (Helimäki & Wass 2024). Aluevaaleissa naispuolisia ehdokkaita oli ehdolla ja tuli valituksi suhteessa ennätysmäärä (Tilastokeskus), mikä ilmentää aluevaalien keskittymistä sosiaali- ja terveyspalveluihin, joissa naisilla on perinteisesti ollut politiikan kentällä vahva asiaomistajuus (Sánchez-Vítores 2019).
Aluevaalien matalaksi jäänyt äänestysaktiivisuus johtui todennäköisesti ainakin siitä, että vaalien järjestäminen ajoittui hankalaan ajankohtaan vuodenvaihteen tienoille. Tämä tarkoitti, että esimerkiksi ehdokasasettelun vahvistaminen osui joulun tienoille, ja yleinen kampanja-aika jäi loma-ajan vuoksi verrattain lyhyeksi.
Samalla on selvää, että aluevaalit ovat kuntavaalien tapaan niin kutsutut toissijaiset vaalit (Schaktel & Jeffery 2013), suhteessa eduskuntavaaleihin, mistä kertovat aluevaalien yhteydessä toteutetun kyselytutkimuksen tulokset. Siinä missä vuoden 2019 eduskuntavaalitutkimuksen mukaan lähes puolet (46 %) eduskuntavaalien äänioikeutetuista kertoi seuranneensa vaalikampanjoita sanomalehdistä ja reilu kolmannes (35 %) vaalikoneista, aluevaaleissa vastaavat osuudet olivat selvästi matalammat (järjestyksessä 30 % ja 19 %). Useampi kuin kolme neljästä (77 %) koki, että tietoa aluevaaleista oli tarjolla reilusti tai vähintään jonkin verran. Tietoa aluevaaleista oli siten usean mielestä saatavilla, mutta tästä huolimatta vaalien seuraaminen oli vähäistä. Tämä kertoo aluevaalien eduskuntavaaleja vähäisemmästä painoarvosta äänioikeutettujen näkökulmasta.
Aluevaaleissa käytetään samaa suhteellista vaalitapaa monijäsenisissä vaalipiireissä avoimilla listoilla kuin kunta- ja eduskuntavaaleissa. Puolueiden paikkamäärä määräytyy vaalipiirissä saatujen äänten suhteellisella osuudella ja ehdokkaiden järjestys puolueen listalla määräytyy henkilökohtaisten äänten mukaan. Aluevaaleissa valittiin yhteensä 1 379 aluevaltuutettua, 59–79 valtuutettua kutakin hyvinvointialuetta kohden (Taulukko 1).
Taulukko 1. Aluevaltuutettujen määrä hyvinvointialueittain | Antal fullmäktigeledamöter i välfärdsområdena
| Hyvinvointialue Välfärdsområde | Valtuutettujen lukumäärä Antalet fullmäktigeledamöter |
|---|---|
| Länsi-Uusimaa | Västra Nyland | 79 |
| Pirkanmaa | Birkaland | |
| Pohjois-Pohjanmaa | Norra Österbotten | |
| Varsinais-Suomi | Egentliga Finland | |
| Keski-Suomi | Mellersta Finland | 69 |
| Keski-Uusimaa | Mellersta Nyland | |
| Pohjois-Savo | Norra Savolax | |
| Päijät-Häme | Päijänne-Tavastland | |
| Satakunta | |
| Vantaa-Kerava | Vanda och Kervo | |
| Etelä-Karjala| Södra Karelen | 59 |
| Etelä-Pohjanmaa | Södra Österbotten | |
| Etelä-Savo | Södra Savolax | |
| Itä-Uusimaa | Östra Nyland | |
| Kainuu | Kajanaland | |
| Kanta-Häme | Egentliga Tavastland | |
| Keski-Pohjanmaa | Mellersta Österbotten | |
| Kymenlaakso | Kymmenedalen | |
| Lappi | Lappland | |
| Pohjanmaa | Österbotten | |
| Pohjois-Karjala | Norra Karelen |
Sarjassaan ensimmäisten aluevaalien tulosta ei voida suhteuttaa aiempaan vastaavaan vaalitulokseen, mutta vähentämällä Helsingin ja Ahvenanmaan äänet vuoden 2019 eduskuntavaalien ja vuoden 2021 kuntavaalien tuloksesta aluevaalien tulosta voidaan verrata kyseisiin vaaleihin (Kuvio 2). Vertailu osoittaa, että aluevaalien suurimpia häviäjiä olivat perussuomalaiset ja vihreät. Perussuomalaisten ääniosuus laski eduskuntavaalien 17 prosentista aluevaalien 11 prosenttiin, ja vihreiden ääniosuus putosi eduskuntavaalien kymmenestä prosentista aluevaalien reiluun seitsemään prosenttiin. Vastaavasti kokoomus ja keskusta, mutta jossain määrin myös sosialidemokraatit, nostivat vertailukelpoista ääniosuuttaan vuoden 2019 eduskuntavaaleista. Kokoomuksen kannatus nousi eniten, viisi 6 prosenttiyksikköä, keskustan neljä prosenttiyksikköä ja sosialidemokraattien vajaa kaksi prosenttiyksikköä. Muiden puolueiden kannatus pysyi suunnilleen samalla tasolla eduskuntavaaleihin nähden eikä liikkunut merkittävästi suuntaan tai toiseen.
Kuvio 2. Puolueiden vertailukelpoiset kannatukset aluevaaleissa 2022, kuntavaaleissa 2021 ja eduskuntavaaleissa 2019
Vaalitulosta selittänee se, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat asiakokonaisuus, joka kiinnittyy vahvasti niin kutsutulle vasemmisto–oikeisto-ulottuvuudelle. Tämä tarkoittaa, että vahvemmin niin kutsutuissa sosiokulttuurisissa kysymyksissä profiloituvat perussuomalaiset ja vihreät eivät saaneet kannattajiaan liikkeelle näissä vaaleissa. Esimerkiksi vihreiden kannattajajoukko on nuorta, eivätkä sote-kysymykset ole tämän ikäryhmän keskuudessa niitä kaikkein keskeisimpiä äänestämiseen kannustavia asiakysymyksiä. Perussuomalaisten äänestäjien on puolestaan havaittu osallistuvan eduskuntavaaleihin aktiivisemmin kuin paikallisen tason vaaleihin oletettavasti juuri siksi, että niissä perussuomalaisten kannattajat voivat ottaa kantaa itselleen merkityksellisiin asiakysymyksiin, kuten maahanmuuttoon (Ylisalo 2024).
Aluevaltuustopaikkojen lukumäärässä mitattuna keskusta saavutti niukasti eniten paikkoja ennen kokoomusta ja sosialidemokraatteja, vaikka puolue saavutti vasta kolmanneksi eniten ääniä (Kuvio 3). Tämä on yhdistettävissä harvaan asuttujen hyvinvointialueiden lievään yliedustukseen paikkamäärissä. Kokonaisuudessaan suhteellisuus toteutui aluevaaleissa kuitenkin varsin hyvin. Toisin sanoen ennustettavissa ollut keskustan epäsuhta äänimäärän ja paikkamäärän välillä ei ollut aivan yhtä räikeä kuin se on kuntavaaleissa. Muiden puolueiden osalta aluevaltuutettujen paikkamäärien suhteellinen osuus noudatteli pitkälti heidän saamaansa ääniosuutta.
Kuvio 3. Puolueiden paikkamäärät ja niiden osuudet vuoden 2022 aluevaaleissa
Totuttuun tapaan keskustan korkein kannatus keskittyi pohjoisen ja idän harvemmin asutuille seuduille (Kuvio 4). Vastaavasti kokoomus ja sosialidemokraatit pärjäsivät paremmin eteläisessä Suomessa keskustan vankkojen kannatusalueiden ulkopuolella. Perussuomalaisten kannatus on jakautunut suhteellisen tasaisesti koko maan hyvinvointialueille, kun taas RKP:n kannatus keskittyy ruotsinkielisille rannikkoseuduille. Vasemmistoliiton kannatuksessa on havaittavissa kahtiajako yhtäältä eteläisen Suomen kaupunkeihin ja toisaalta Lappiin ja Kainuuseen vanhoille tehdaspaikkakunnille.
Kuvio 4. Puolueiden kannatuksen jakautuminen hyvinvointialueittain aluevaaleissa 2022
Äänioikeutettujen näkemyksiä aluevaaleista ja hyvinvointialueista
Aluevaalien yhteydessä toteutetussa kyselytutkimuksessa kartoitettiin äänioikeutettujen näkemyksiä muun muassa vaalien tarpeellisuudesta, aluevaltuustojen päätöksentekokyvystä, poliittisten luottamustehtävien kasautumisesta sekä vaalien terveysturvallisesta järjestämisestä koronapandemian aikana.
Suhtautuminen vaalien tarpeellisuuteen
Aluevaaleissa asettui ehdolle ja tuli valituksi ennätysmäärä sosiaali- ja terveysalalla työskenteleviä, mikä tarkoittaa, että aluevaltuustoissa on paljon asiantuntemusta juuri kyseiseltä alueelta. Yli puolet eli verrattain suuri osa äänioikeutetuista olikin vaalien jälkeen ainakin jokseenkin samaa mieltä siitä, että aluevaltuustot olisi pitänyt muodostaa sote-asiantuntijoista eikä valita vaaleilla (Kuvio 5). Tässä on kuitenkin havaittavissa ero korkeammin ja matalammin koulutettujen välillä. Siinä missä korkeakoulutetuista puolet (51 %) oli samaa mieltä väittämästä, vain peruskoulun käyneistä tätä mieltä oli kaksi kolmesta (64 %). Matalammin koulutetut siis toivoivat päätöksentekijöiksi mieluummin asiantuntijoita kuin vaaleilla valittuja edustajia (Liitetaulukko 2). Syynä tähän voi olla Suomen poliittisen järjestelmän vaikeaselkoisuus ja se, että suomalaiset tapaavat luottaa poliitikkoja enemmän asiantuntijavaltaan eli teknokratiaan (Rapeli 2016).
Kuvio 5. Äänioikeutettujen näkemyksiä aluevaalien tarpeellisuudesta, aluevaltuustojen päätöksentekokulttuurista ja sote-uudistuksen vaikutuksesta suomalaisen demokratian toiminnalle
Kaipuu teknokratiaan liittyy ajatukseen yhteiskunnasta, jonka toiminnan perustana on päätösten tekeminen ”järkiperusteisesti”, ei siis arvojen ja aatteiden pohjalta (Caramani 2017). Politiikkaan kuuluva väittely ja vastakkainasettelu näyttäytyykin kansalaisille usein ikävänä riitelynä, mikä näkyy myös aluevaaleja koskevassa kyselytutkimusaineistossa. Useampi kuin kolme neljästä vastaajasta toivoi aluevaltuutettujen pyrkivän yksimielisyyteen ja välttävän poliittisia kiistoja, mikä heijastelee suomalaista konsensushakuista poliittista kulttuuria (von Schoultz & Strandberg 2024).
Lähes kolme neljästä vastaajasta myös ajatteli, että hyvinvointialueet tekevät suomalaisen demokratian toiminnasta entistä monimutkaisempaa. Vastaukset siis kuvastavat siirtymävaiheen tilannetta, jossa moni on vielä hieman odottavalla kannalla uudistuksen seurauksista sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiselle että suomalaiselle demokratialle, johon on uudistuksen myötä tullut kokonaan uusi hallinnollinen taso.
Kiinnostava havainto on, että suurempituloisemmat olivat selvästi pienempituloisia useammin samaa mieltä siitä, että hyvinvointialueuudistus monimutkaistaa suomalaista demokratiaa. Tätä mieltä oli yli 80 000 euroa vuodessa ansaitsevista neljä viidestä (83 %) siinä missä alle 20 000 euroa vuodessa ansaitsevien keskuudessa näin ajatteli kolme viidestä (60 %) (Liitetaulukko 1). Saman suuntaisia tuloksia saavutettiin, kun vertailtiin vastausta samaan kysymykseen koulutuksen näkökulmasta. Korkeammin koulutetut olivat matalammin koulutettuihin verrattuna useammin sitä mieltä, että aluevaalit monimutkaistavat suomalaista demokraattista järjestelmää.
Tulos on hieman yllättävä ottaen huomioon, että suurempituloisilla, jotka siis pienempituloisia useammin ovat myös korkeasti koulutettuja, tulisi olla paremmat edellytykset hahmottaa poliittisen järjestelmän toimintaa, vaikka se muuttuisikin aiempaa monimutkaisemmaksi. Korkeasti koulutetut kuitenkin uskoivat peruskoulun tai toisen asteen koulutuksen saaneisiin verrattuna vahvemmin siihen, että hyvinvointialueet parantavat Suomen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän laatua (Liitetaulukko 4).
Aluevaltuustojen päätöksentekokyky
Vastaajista yhdeksän kymmenestä oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että hyvinvointialueet tulevat vaikuttamaan tavallisten ihmisten arkeen (Kuvio 6). Yli puolet vastaajista on kuitenkin vähintään jokseenkin samaa mieltä siitä, että hyvinvointialueiden ja niiden valtuustojen kykyä päättää asioista heikentää se, ettei hyvinvointialueilla ole oikeutta verottaa asukkaitaan ja siten kasvattaa käytettävissä olevia tulojaan. Toisaalta varsin moni vastaaja on tästä myös eri mieltä eli uskoo itsenäiseen päätösvaltaan etukäteen määritellyn budjetin puitteissa.
Kuvio 6. Äänioikeutettujen näkemyksiä aluevaltuustojen päätösten vaikutuksesta sekä päätösvallan laajuudesta
Luottamustehtävien kasautuminen
Aluevaalien yhteydessä käytiin keskustelua myös poliittisten luottamustehtävien eli vallan kasautumisesta samoille henkilöille. Siinä missä suurin osa kansanedustajista on perinteisesti toiminut myös kunnanvaltuutettuna, aluevaalien myötä tuli mahdolliseksi toimia edustajana kansallisella, alueellisella ja kuntatasolla. Kansalaisten keskuudessa useiden luottamustehtävien hoitaminen samanaikaisesti ei kerää kannatusta: kaksi kolmesta olisi halunnut estää istuvien kansanedustajien ehdolle asettumisen aluevaaleissa. Korkeakoulutetuista näin ajatteli hieman harvempi (56 %) (Liitetaulukko 5).
Vaalien terveysturvallinen järjestäminen
Aluevaalit pidettiin COVID-19-pandemian yhä jyllätessä ja yhdeksi keskeiseksi teemaksi nousikin vaalien terveysturvallinen järjestäminen. Kyselytutkimuksen perusteella vaalien järjestämisessä onnistuttiin kuitenkin hyvin. Useampi kuin yhdeksän kymmenestä oli sitä mieltä, että vaaliviranomaiset kykenivät järjestämään vaalit koronasuositusten mukaan turvallisesti, ja melko harva (17 %) kannatti vaalien siirtämistä (Kuvio 7). Hieman yli puolet vastaajista (55 %) kuitenkin kannatti ajatusta siitä, että vaaleissa olisi pitänyt olla mahdollista äänestää postitse. Miehistä tätä mieltä oli suurempi osuus kuin naisista (Liitetaulukko 7).
Kuvio 7. Äänioikeutettujen näkemyksiä vaalien terveysturvallisesta järjestämisestä, vaalien siirtämisen tarpeesta ja postiäänestyksen mielekkyydestä
Äänestäjien ja ehdokkaiden näkemysten vertailua
Äänioikeutetuille kohdennettuun kyselytutkimukseen otettiin mukaan muutamia väittämiä Yleisradion ehdokasvaalikoneesta, mikä mahdollistaa äänestäjien ja ehdokkaiden näkemysten vertailun. Näiden väittämien joukossa oli suhtautuminen hyvinvointialueiden verotusoikeuteen, oman kunnan palveluista tinkimiseen hyvinvointialueen eduksi ja työperäisen maahanmuuton rooliin hyvinvointialueella.
Kysymys hyvinvointialueiden verotusoikeudesta – josta päätetään eduskunnan tasolla – jakoi puolueiden kannattajia ja ehdokkaita selvästi (Kuvio 8). Kyselytutkimukseen vastanneista äänioikeutetuista kolmannes (31 %) kannatti verotusoikeuden myöntämistä hyvinvointialueille. Voimakkaimmin verotusoikeutta kannattivat vasemmistoliiton ja vihreiden äänestäjät ja ehdokkaat. Eniten sitä vastustivat perussuomalaisten, kokoomuksen, Liike Nyt:in, keskustan ja kristillisdemokraattien äänestäjät ja ehdokkaat. Suhtautuminen hyvinvointialueiden verotusoikeuteen kiinnittyy siten vahvasti vasemmisto–oikeisto-ulottuvuudelle.
Kuvio 8. Puolueiden ehdokkaiden ja äänestäjien suhtautuminen hyvinvointialueiden verotusoikeuteen
Toinen tarkastelluista väittämistä liittyi siihen, missä määrin äänestäjät ja ehdokkaat olisivat valmiita tinkimään oman kotikuntansa palveluista, jos se olisi koko hyvinvointialueen etu (Kuvio 9). Äänestäjät suhtautuivat tähän ehdokkaita varautuneemmin, joskin on syytä huomata, että ehdokkaiden keskuudessa on voinut olla tarve painottaa hyvinvointialuetta kokonaisuutena – olisivathan ehdokkaat valituksi tultuaan koko hyvinvointialueen asukkaiden edustajia ja olihan koko hyvinvointialueuudistuksen tavoite tuottaa parempia sosiaali- ja terveyspalveluita ainakin osittain keskittämällä niitä suurempiin yksiköihin. Ehdokkaat olivat keskimäärin myös äänestäjiä parempituloisia ja useammin työelämässä, mikä sekin saattoi heijastua valmiuteen tinkiä oman kotikunnan palveluista. Puolueittain tarkasteltuna erityisesti vihreiden äänestäjät olivat muiden puolueiden äänestäjiin verrattuna valmiimpia tinkimään oman kotikuntansa palveluista hyvinvointialueen eduksi. RKP:n, keskustan ja perussuomalaisten äänestäjät sen sijaan olivat tähän kaikkein haluttomimpia.
Kuvio 9. Puolueiden ehdokkaiden ja äänestäjien suhtautuminen hyvinvointialueiden palveluihin
Lopuksi tarkastellaan vielä äänestäjien ja ehdokkaiden suhtautumista työperäiseen maahanmuuttoon (Kuvio 10). Päällimmäisin havainto on perussuomalaisten – niin äänestäjien kuin ehdokkaiden – kielteinen asennoituminen siihen, että hyvinvointialueet rekrytoisivat työvoimaa EU:n ulkopuolelta. Kokoomuksen, kristillisdemokraattien, vihreiden ja keskustan osalta ehdokkaat suhtautuivat puolueen kannattajia selvästi myönteisemmin työperäisen maahanmuuton edistämiseen. Sen sijaan vasemmistoliiton osalta havainto on päinvastainen. Vasemmistoliittoa äänestäneet suhtautuivat väittämään selvästi puolueen ehdokkaita myönteisemmin.
Kuvio 10. Puolueiden ehdokkaiden ja äänestäjien suhtautuminen työperäiseen maahanmuuttoon
Äänestäjien ja ehdokkaiden välinen vertailu osoittaa, että äänestäjät olivat pääpiirteittäin samoilla linjoilla äänestämänsä puolueen ehdokkaiden kanssa. Tämä on tulkittavissa niin, että aluevaaleissa äänestäneet olivat keskimäärin onnistuneet valitsemaan puolueen, jonka ehdokkaat jakoivat äänestäjien arvot ja asenteet.
Yhteenveto
Valtaosa tässä raportissa analysoituun kyselytutkimukseen vastanneista äänioikeutetuista katsoi aluevaltuustoissa tehtävien päätösten vaikuttavan omaan elämäänsä. Tästä voidaan päätellä, että äänioikeutetut tunnistavat hyvinvointialueiden keskeisen roolin huolimatta siitä, että äänestysinto näissä vaaleissa jäi laimeaksi.
Aluevaalien äänestysprosentti oli korkeampi kuin edellisissä europarlamenttivaaleissa mutta matalampi kuin kuntavaaleissa. Vaikka pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei historiassaan ensimmäisten aluevaalien perusteella voida tehdä, aluevaalien äänestysprosentti asettuu tulevaisuudessa todennäköisesti samoihin lukemiin kuntavaalien äänestysaktiivisuuden kanssa, sillä jatkossa nämä vaalit järjestetään samaan aikaan.
Vuoden 2022 aluevaaleissa nähtiin ehdokkaina ja tuli valituksi runsaasti sote-alan ammattilaisia. Tämä ei liene yllätys, sillä aluevaaleissa valitaan päättäjät hyvinvointialueille, joiden tehtäväkenttä on selvästi rajattu sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestämiseen. Äänioikeutettujen keskuudessa toteutettu kyselytutkimus osoitti, että myös hyvinvointialueiden asukkaat kaipasivat päättäjiksi nimenomaan alan asiantuntijoita.
Aluevaalien aikaan keskusteltiin kriittiseen sävyyn poliittisten luottamustehtävien kasautumisesta, sillä uuden hallinnon tason myötä poliittiset edustajat saattavat nyt istua samaan aikaan eduskunnassa, aluevaltuustossa ja kunnanvaltuustossa. Tämä herättää lukuisia kysymyksiä paitsi edustajien ajankäytöstä myös heidän roolistaan yhtäällä koko kansan edustajina ja toisaalla hyvinvointialueiden tai kuntien asukkaiden etujen ajajina. Kyselytutkimuksen perusteella valtaosa aluevaalien äänioikeutetuista suhtautuikin kielteisesti useiden luottamustehtävien hoitamiseen samanaikaisesti. Kaksi kolmesta olisi halunnut kokonaan estää istuvien kansanedustajien ehdolle asettumisen aluevaaleissa.
Vuoden 2022 aluevaalit pidettiin koronapandemian aikana. Selvästi suurin osa vastaajista oli kuitenkin sitä mieltä, että vaalit olivat terveysturvalliset eli vaaliviranomaiset kykenivät järjestämään vaalit koronasuositusten mukaisesti. Tästä huolimatta yli puolet vastaajista kannatti postiäänestyksen tuomista kaikkien äänioikeutettujen käyttöön.
Eri puolueiden äänestäjät ja ehdokkaat jakautuivat suhtautumisessaan hyvinvointialueiden verotusoikeuteen, oman kunnan palveluista tinkimiseen hyvinvointialueen eduksi ja työperäisen maahanmuuton aktiiviseen edistämiseen hyvinvointialueella. Siinä missä vasemmistopuolueet pääsääntöisesti kannattivat hyvinvointialueiden verotusoikeutta, keskusta–oikeistoon sijoittuvat puolueet vastustivat sitä. Perussuomalaisten voimakkaan kielteinen suhtautuminen työperäiseen maahanmuuttoon erottui odotetusti muiden puolueiden kannattajien ja ehdokkaiden asennoitumisesta. Äänestäjien ja ehdokkaiden välinen vertailu osoitti, että äänestäjät olivat pääpiirteittäin samoilla linjoilla äänestämänsä puolueen ehdokkaiden kanssa. Tämä on tulkittavissa niin, että aluevaaleissa äänestäneet olivat keskimäärin onnistuneet valitsemaan puolueen, jonka ehdokkaat jakoivat äänestäjien arvot ja asenteet.
Julius Lehtinen, Helsingin yliopisto (julius.lehtinen@helsinki.fi)
Josefina Sipinen, Tamperen yliopisto (josefina.sipinen@tuni.fi)
Lähdeluettelo
Bhatti, Y., & Hansen, K. M. (2012). Leaving the nest and the social act of voting: Turnout among first-time voters. Journal of Elections, Public Opinion & Parties, 22(4), 380-406.
Caramani, D. (2017). Will vs. reason: The populist and technocratic forms of political representation and their critique to party government. American Political Science Review, 111(1), 54-67.
Jan Eichhorn, Johannes Bergh, Lowering the Voting Age to 16 in Practice: Processes and Outcomes Compared, Parliamentary Affairs, Volume 74, Issue 3, July 2021, Pages 507–521, https://doi.org/10.1093/pa/gsab019
Helimäki, Theodora & Wass, Hanna (2024). Foiled at Every Turn? Understanding Turnout in Finland. In von Schoultz & Strandberg (eds). Political Behaviour in Contemporary Finland. Routledge.
Rapeli, L. (2016). Public support for expert decision-making: Evidence from Finland. Politics, 36(2), 142-152.
Sánchez-Vítores, Irene (2019). Different Governments, Different Interests: The Gender Gap in Political Interest, Social Politics: International Studies in Gender, State & Society, Volume 26, Issue 3, Pages 348–369, https://doi.org/10.1093/sp/jxy038
Schakel, A. H., & Jeffery, C. (2013). Are regional elections really ‘second-order’ elections?. Regional studies, 47(3), 323-341.
Wass, Hanna & Helimäki, Theodora (2023). Ääntä äänestämisestä [En röst om att rösta], Vaalivälähdykset 2023:3. Suomen kansallinen vaalitutkimuskonsortio (FNES), https://www.vaalitutkimus.fi/aanta-aanemistesta/
Ylisalo, Juha (2024). Asiakysymysäänestäminen. I Kestilä-Kekkonen, Rapeli & Söderlund (red). Pääministerivaalit polarisaation aikakaudella. Eduskuntavaalitutkimus 2023. Justitieministeriet.
Liitetaulukot
Liitetaulukko 1.
Hyvinvointialueet tekevät suomalaisen demokratian toiminnasta entistä monimutkaisempaa
| Kotitalouden vuosittaiset bruttotulot | Hushållets årliga bruttoinkomst (€) | Täysin samaa mieltä | Helt av samma åsikt (%) | Jokseenkin samaa mieltä | Delvis av samma åsikt (%) | Jokseenkin eri mieltä | Delvis av annan åsikt (%) | Täysin eri mieltä | Helt av annan åsikt (%) | (n) |
|---|---|---|---|---|---|
| Kaikki | Alla | 33 | 39 | 24 | 5 | 902 |
| <20 000 | 26 | 35 | 35 | 5 | 209 |
| 20 000–40 000 | 29 | 40 | 23 | 8 | 196 |
| 40 000–60 000 | 32 | 41 | 21 | 7 | 152 |
| 60 000–80 000 | 38 | 38 | 22 | 2 | 97 |
| >80 000 | 34 | 49 | 14 | 3 | 123 |
Liitetaulukko 2.
Aluevaltuustot olisi pitänyt muodostaa sote-asiantuntijoista, eikä valita vaaleilla
| Vastaajan koulutus | Utbildningsnivå | Täysin samaa mieltä | Helt av samma åsikt (%) | Jokseenkin samaa mieltä | Delvis av samma åsikt (%) | Jokseenkin eri mieltä | Delvis av annan åsikt (%) | Täysin eri mieltä | Helt av annan åsikt (%) | (n) |
|---|---|---|---|---|---|
| Kaikki | Alla | 16 | 38 | 29 | 16 | 926 |
| Perusaste | Grundnivå | 22 | 41 | 21 | 15 | 204 |
| Keskiaste | Mellannivå | 13 | 40 | 31 | 16 | 417 |
| Opistoaste | Institutsnivå | 15 | 35 | 31 | 19 | 92 |
| Korkeakoulututkinto | Högskoleexamen | 18 | 34 | 32 | 16 | 205 |
Liitetaulukko 3.
Aluevaltuustoilla ei juurikaan ole itsenäistä päätösvaltaa, sillä niillä on käytössään vain etukäteen määrätty budjetti
| Vastaajan koulutus | Utbildningsnivå | Täysin samaa mieltä | Helt av samma åsikt (%) | Jokseenkin samaa mieltä | Delvis av samma åsikt (%) | Jokseenkin eri mieltä | Delvis av annan åsikt (%) | Täysin eri mieltä | Helt av annan åsikt (%) | (n) |
|---|---|---|---|---|---|
| Kaikki | Alla | 13 | 44 | 35 | 8 | 906 |
| Perusaste | Grundnivå | 21 | 49 | 23 | 7 | 224 |
| Keskiaste | Mellannivå | 12 | 46 | 34 | 8 | 388 |
| Opistoaste | Institutsnivå | 11 | 49 | 33 | 7 | 88 |
| Korkeakoulututkinto | Högskoleexamen | 6 | 32 | 51 | 11 | 197 |
Liitetaulukko 4.
Hyvinvointialueet parantavat Suomen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän laatua
| Vastaajan koulutus | Utbildningsnivå | Täysin samaa mieltä | Helt av samma åsikt (%) | Jokseenkin samaa mieltä | Delvis av samma åsikt (%) | Jokseenkin eri mieltä | Delvis av annan åsikt (%) | Täysin eri mieltä | Helt av annan åsikt (%) | (n) |
|---|---|---|---|---|---|
| Kaikki | Alla | 6 | 35 | 39 | 20 | 794 |
| Perusaste | Grundnivå | 4 | 30 | 41 | 25 | 201 |
| Keskiaste | Mellannivå | 6 | 33 | 39 | 22 | 354 |
| Opistoaste | Institutsnivå | 6 | 44 | 39 | 11 | 78 |
| Korkeakoulututkinto | Högskoleexamen | 7 | 42 | 38 | 13 | 154 |
Liitetaulukko 5.
Kansanedustajilla ei olisi pitänyt olla oikeutta asettua ehdolle
| Vastaajan koulutus | Utbildningsnivå | Täysin samaa mieltä | Helt av samma åsikt (%) | Jokseenkin samaa mieltä | Delvis av samma åsikt (%) | Jokseenkin eri mieltä | Delvis av annan åsikt (%) | Täysin eri mieltä | Helt av annan åsikt (%) | (n) |
|---|---|---|---|---|---|
| Kaikki | Alla | 32 | 36 | 20 | 12 | 935 |
| Perusaste | Grundnivå | 32 | 38 | 17 | 13 | 225 |
| Keskiaste | Mellannivå | 35 | 36 | 16 | 13 | 405 |
| Opistoaste | Institutsnivå | 34 | 41 | 18 | 7 | 92 |
| Korkeakoulututkinto | Högskoleexamen | 22 | 34 | 31 | 14 | 204 |
Liitetaulukko 6.
Aluevaaleja olisi pitänyt siirtää, jotta kaikki halukkaat olisivat päässeet äänestämään
| Vastaajan koulutus | Utbildningsnivå | Täysin samaa mieltä | Helt av samma åsikt (%) | Jokseenkin samaa mieltä | Delvis av samma åsikt (%) | Jokseenkin eri mieltä | Delvis av annan åsikt (%) | Täysin eri mieltä | Helt av annan åsikt (%) | (n) |
|---|---|---|---|---|---|
| Kaikki | Alla | 7 | 10 | 30 | 52 | 971 |
| Perusaste | Grundnivå | 9 | 13 | 30 | 48 | 226 |
| Keskiaste | Mellannivå | 6 | 9 | 33 | 52 | 432 |
| Opistoaste | Institutsnivå | 3 | 14 | 30 | 53 | 89 |
| Korkeakoulututkinto | Högskoleexamen | 5 | 9 | 27 | 59 | 216 |
Liitetaulukko 7.
Aluevaaleissa olisi pitänyt tarjota mahdollisuus äänestää postitse
| Vastaajan sukupuoli Respondentens kön | Täysin samaa mieltä | Helt av samma åsikt (%) | Jokseenkin samaa mieltä | Delvis av samma åsikt (%) | Jokseenkin eri mieltä | Delvis av annan åsikt (%) | Täysin eri mieltä | Helt av annan åsikt (%) | (n) |
|---|---|---|---|---|---|
| Kaikki | Alla | 22 | 34 | 24 | 21 | 956 |
| Mies | Man | 22 | 38 | 20 | 20 | 467 |
| Nainen | Kvinna | 21 | 30 | 27 | 22 | 476 |
| Muu/En halua sanoa | Övrigt/Vill inte ange | Vastausmäärä riittämätön päätelmien tekemiseen | Antalet svar räcker inte för att dra slutsatser | Vastausmäärä riittämätön päätelmien tekemiseen | Antalet svar räcker inte för att dra slutsatser | Vastausmäärä riittämätön päätelmien tekemiseen | Antalet svar räcker inte för att dra slutsatser | Vastausmäärä riittämätön päätelmien tekemiseen | Antalet svar räcker inte för att dra slutsatser | 4 |
