Taktinen äänestäminen

2023:10 Taktinen äänestäminen | Lataa PDF

Taktinen äänestäminen

Perustuslain hengen mukaisesti suurimman puolueen puheenjohtaja aloittaa hallitusneuvottelut. Siksi maaliintulojärjestyksellä on merkitystä. Näin oli erityisesti vuoden 2023 eduskuntavaaleissa, joissa osa hallituskoalitiovaihtoehdoista oli suljettu pois jo vaaleihin mentäessä sosialidemokraattien, vihreiden ja vasemmiston kieltäytyessä hallitusyhteistyöstä perussuomalaisten kanssa. Koska kolmen suurimman puolueen kilpailutilanne oli vaalien loppumetreille saakka äärimmäisen tasainen, taktinen äänestäminen nousi loppukampanjan keskeiseksi puheenaiheeksi.

Taktinen äänestäjä äänestää toista puoluetta kuin sitä, mistä eniten pitää, ajaakseen lyhyen tähtäimen instrumentaalisia tavoitteita. Tavoitteena voi olla esimerkiksi vaikuttaa siihen, mikä puolue lähtee eduskuntavaalien jälkeen muodostamaan hallitusta, tai kuka tulee valituksi presidentinvaalien toiselle kierrokselle. Vain ehdokkaan tai puolueen voitolla, ei niinkään voittomarginaalilla, on merkitystä, ja taktinen äänestäminen usein koskeekin vain kyseessä olevia vaaleja ja tiettyä kilpailutilannetta. Parhaat voitonmahdollisuudet omaava ehdokas tai puolue koetaan tilapäisesti parhaaksi vaihtoehdoksi. Taktinen äänestäjä myös olettaa, että hänen valintansa voi realistisesti vaikuttaa vaalien lopputulokseen (Fisher, 2004). Vaikka taktisessa äänestämisessä usein korostuu vaalikohtaisuus ja tilapäisyys, on kuitenkin myös havaittu, että se voi muuttaa puolueiden suosituimmuusjärjestystä myös pidemmällä tähtäimellä (Bølstad ym., 2013).

Tässä katsauksessa Suomen 2023 eduskuntavaaleihin käytämme taktisen äänestämisen tutkimisessa niin sanottuja lämpömittarikysymyksiä. Tavoitteenamme on ennen kaikkea selvittää, miten valitsijat suhtautuivat muihin puolueisiin kuin siihen jota äänestivät. Selvitämme myös, kuinka suuri osuus äänestäjistä lopulta äänesti puoluetta, joka ei ollut heidän eniten pidetyin vaihtoehtonsa. Ennen edellä mainittua analyysia taktisesta äänestämisestä luomme kuitenkin katsauksen puoluevalintaan eduskuntavaaleissa 2019 ja 2023 sekä siihen, miten äänestäjät liikkuivat puolueiden välillä.

Harkintajoukon muodostuminen

Taktinen äänestäminen ei tapahdu arvotyhjiössä. Viimeaikainen tutkimus on osoittanut, että äänestäjillä on tietty harkintajoukko (engl. consideration set), josta he valitsevat äänestämänsä puolueen tai ehdokkaan kaksivaiheisesti (Rekker & Rosema, 2019). Niin kutsutussa harkintavaiheessa äänestäjillä saattaa olla useita mahdollisia vaihtoehtoja, joita he voisivat äänestää (kuten kuluttajalla erilaisia tuotteita, joita hän voisi ostaa). Tämän joukon muodostumisessa äänestäjän ideologinen läheisyys puolueisiin tai ehdokkaisiin on keskeistä, eikä se muodostu satunnaisesti. Harkintajoukon koostumukseen vaikuttavat siten ennen kaikkea poliittiset vedenjakajat ja niiden merkitys poliittisessa järjestelmässä. Harkintajoukko ei kuitenkaan välttämättä sisällä kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, vaan voi rajautua jo alkuvaiheessa äänestäjän tuntemiin puolueisiin (ks. esim. Nedungadi, 1991). Valintavaiheessa yksi vaihtoehto harkintajoukosta tulee valituksi (kuluttajatermein valittu tuote laitetaan ostoskoriin), ja lopulliseen valintaan vaikuttavat merkittävästi vaalikohtaiset tekijät, kuten vaalien kilpailutilanne.

Harkintajoukolla on merkitystä erityisesti monipuoluejärjestelmissä, joissa vaihtoehtoja on useita, eivätkä puolueet ole ideologisesti yhtä kaukana toisistaan kuin kaksipuoluejärjestelmissä. Puolueet eivät aja enää voimakkaasti tiettyjen yhteiskuntaryhmien intressejä. Luokkaäänestäminen ja puoluesamastuminen ovat heikentyneet, äänestäjäkunnan liikkuvuus lisääntynyt ja puoluejärjestelmä pirstaloitunut (Oscarsson & Rosema, 2019). Äänestäjien harkintajoukot ovat kuitenkin varsin vakaita: ruotsalaisia ja alankomaalaisia äänestäjiä tarkastelleen tutkimuksen mukaan 81 prosenttia heidän harkintajoukkonsa puolueista pysyi vuoden tarkastelujakson aikana samana (Rekker & Rosema, 2019).

Taulukko 1. Puoluevalinta eduskuntavaaleissa 2019 ja 2023 (%)

Huom. 10 % ja sen ylittävät osuudet vaaleanpunaisella.
Lähde: Eduskuntavaalitutkimus 2023, Suomen kansallisen vaalitutkimuskonsortio (FNES)

Puoluevalinta eduskuntavaaleissa 2019 ja 2023

Taulukosta 1 nähdään, että vaalien voittajaksi selviytynyt kokoomus piti kiinni sitä viime vaaleissa kannattaneista, minkä lisäksi se vei ääniä useilta muilta puolueilta. Perussuomalaisetkin saivat liikkeelle ydinkannattajansa: neljä viidestä perussuomalaisia vuonna 2019 äänestäneestä äänesti puoluetta myös vuonna 2023. Kolmanneksi eniten vaaleissa ääniä saanut SDP veti puoleensa jopa neljänneksen vuonna 2019 vihreitä äänestäneistä ja lähes viidenneksen vasemmistoliittoa äänestäneistä. Vaaleissa suuren kannatuslaskun kokenut vihreät menetti runsaasti ääniä SDP:n lisäksi myös kokoomukselle ja vasemmistoliitolle. Merkittävän vaalitappion jo vuonna 2019 kokenut keskusta ei juuri onnistunut houkuttelemaan ääniä muilta puolueilta. Sen sijaan keskusta menetti noin kymmenyksen aiemmista kannattajistaan kokoomukselle ja lähes toisen kymmenyksen perussuomalaisille.

Taulukko 2. Puoluelämpömittari kaikkien äänestäneiden, äänestämättä jättäneiden sekä puoluevalinnan mukaan (keskiarvo)

Huom. 5,5 ja sen ylittävät keskiarvot muiden kuin äänestetyn puolueen osalta vaaleanpunaisella. Havaintojen minimilukumäärä painotettuna (painottamattomana): VAS 113(112); SDP 342(361); VIHR 113(126); RKP 58(548); KESK 198(155); KD 69(87); PS 357(207); LIIK 50(43); KOK 381(375).
Lähde: Eduskuntavaalitutkimus 2023, Suomen kansallisen vaalitutkimuskonsortio (FNES)

Taulukko 3. Puoluevalinnan mukaan niiden äänestäjien osuus, jotka pitivät enemmän, yhtä paljon tai lähes yhtä paljon toisesta puolueesta (%)

Huom. Yli 40 % osuudet vaaleanpunaisella.
Lähde: Eduskuntavaalitutkimus 2023, Suomen kansallisen vaalitutkimuskonsortio (FNES)

Äänestäjien harkintajoukot

Taulukossa 2 on esitetty puoluelämpömittari, joka kertoo, miten eri puolueita äänestäneet suhtautuivat paitsi äänestämäänsä puolueeseen myös muihin puolueisiin asteikolla 0–10, jossa 0 tarkoittaa ”en pidä ollenkaan” ja 10 ”pidän erittäin paljon”. Keskimäärin äänestäjät pitivät valitsemastaan puolueesta varsin paljon: kaikkien puolueiden keskiarvo on puoluetta äänestäneiden keskuudessa vähintään 8,5. Selkeitä eroja havaitaan kuitenkin sen osalta, missä määrin eri puolueiden äänestäjät pitivät myös muista puolueista. Vihreitä äänestäneet suhtautuivat varsin myönteisesti vasemmistoliittoon ja SDP:hen, ero näiden ja oman puolueen keskiarvoissa lämpömittarilla on vain 1,5 yksikköä. Suhtautuminen ei ollut täysin vastavuoroista, sillä vasemmistoliittoa ja SDP:tä äänestäneillä ei ollut aivan yhtä lämpimiä tunteita vihreitä kohtaan. Siinä missä vasemmistoliittoa äänestäneiden keskiarvo lämpömittarilla oman puolueen osalta on 8,8, SDP:n osalta se on kaksi yksikköä vähemmän ja vihreiden osalta yli 2,5 yksikköä vähemmän. SDP:tä äänestäneet suhtautuivat vasemmistoliittoon myönteisemmin kuin vihreisiin, joskin molempiin selvästi varautuneemmin kuin näiden kannattajat SDP:hen. Keskusta–oikeistossa vastaavaa läheisyyttä tunnettiin lähinnä kokoomukseen. Niin RKP:n, keskustan, kristillisdemokraattien kuin perussuomalaisten äänestäjien keskuudessa kokoomuksen keskiarvo oli yli 6 tai lähes 6.

Taulukossa 3 on esitetty eri puolueiden äänestäjien harkintajoukko eli niiden äänestäjien osuus, jotka pitivät enemmän, yhtä paljon tai lähes yhtä paljon (yhden yksikön erolla) toisesta puolueesta asteikolla 0–10. Taulukko osoittaa, että vihreiden äänestäjistä yli puolella harkintajoukko kattoi lisäksi joko vasemmistoliiton, SDP:n tai molemmat. Vasemmistoliittoa äänestäneistä useamman kuin kahden viidestä harkintajoukkoon kuului lisäksi SDP ja/tai vihreät. Keskustaa äänestäneiden harkintajoukkoon kuului usein myös joko kokoomus, kristillisdemokraatit tai molemmat. Vasemmistoliiton kannattajien harkintajoukkoon ei juurikaan mahtunut keskusta–oikeistolaisia puolueita, kuten ei myöskään pääosalle vihreiden kannattajista. Perussuomalaisia äänestäneiden harkintajoukkoon mahtui hyvin harvoin vasemmistoliitto, vihreät tai RKP.

Taulukko 4. Puoluevalinnan mukaan niiden äänestäjien osuus, jotka pitivät enemmän toisesta

Huom. 5 % ja sen ylittävät osuudet vaaleanpunaisella.
Lähde: Eduskuntavaalitutkimus 2023, Suomen kansallisen vaalitutkimuskonsortio (FNES)

Kuinka moni äänesti ”taktisesti”?

Taulukossa 4 on esitetty puolueittain niiden äänestäjien osuus, jotka pitivät enemmän jostakin toisesta puolueesta kuin siitä, jota äänestivät. Taulukosta havaitaan, ettei tämä ollut erityisen yleistä mutta että sitä tapahtui useampien puolueiden äänestäjien keskuudessa. Kuten ennakoitiin, SDP onnistui saamaan ääniä äänestäjiltä, joilla oli sympatioita myös vasemmistoliittoa ja vihreitä kohtaan. SDP:tä äänestäneistä kuusi prosenttia piti enemmän vasemmistoliitosta ja viisi prosenttia piti enemmän vihreistä kuin SDP:stä. Toisaalta myös kristillisdemokraattien äänestäjistä 5–7 prosenttia piti enemmän SDP:stä, perussuomalaisista tai kokoomuksesta. Liike Nytin äänestäjistä kahdeksan prosenttia piti enemmän kokoomuksesta ja 5–6 prosenttia SDP:stä ja vihreistä. Harvinaisinta toisen puolueen arvioiminen pidetymmäksi oli vihreiden, RKP:n ja perussuomalaisten kannattajien keskuudessa.

Lopuksi

Taktinen äänestäminen nousi puheenaiheeksi vuoden 2023 eduskuntavaaleissa ja vaalien jälkeen arvioitiin, että SDP sai ääniä etenkin vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajilta. Tämä pitää tulosten valossa paikkansa, joskin on syytä huomioida, ettei tämä kenties jossain määrin taktinen äänestäminen tapahtunut arvotyhjiössä. Lämpömittarikysymysten valossa on selvää, että suuri osa vihreiden ja vasemmistoliiton äänestäjistä suhtautui hyvin myönteisesti myös SDP:hen. Toisin sanoen verrattain suurelle osalle äänestäjistä SDP oli yhtä mieluisa vaihtoehto kuin esimerkiksi vihreät tai vasemmistoliitto, eikä puolueen äänestämisessä siten ollut kyse pelkästä taktikoinnista eli lyhyen tähtäimen instrumentaalisista tavoitteista, kuten oikeiston vaalivoiton torjumisesta.

Suomalaisessa vaalijärjestelmässä taktikointi on kuitenkin eduskuntavaaleissa varsin vaikeaa ja yllättävät lopputulokset mahdollisia. Viimeiset paikat saattavat kääntyä taktisen äänestämisen seurauksena puolueelle, joka ei kuulunut edes äänestäjän harkintajoukkoon. Esimerkiksi Oulun vaalipiirissä vasemmistoliitto menetti paikan, mutta sosialidemokraatit eivät saaneet yhtään lisäpaikkaa. Lisäpaikat menivät kokoomukselle ja perussuomalaisille.

Elina Kestilä-Kekkonen, Tampereen yliopisto | Tampere universitet, elina.kestila-kekkonen@tuni.fi
Josefina Sipinen, Tampereen ja Helsingin yliopisto | Tampere och Helsingfors universitet, josefina.sipinen@tuni.fi

Lähteet

Bølstad, J., Dinas, E., & Riera, P. (2013). Tactical voting and party preferences: a test of cognitive dissonance theory. Political Behavior, 35(3), 429–452. https://doi.org/10.1007/s11109-012-9205-1

Fisher, S. D. (2004). Definition and measurement of tactical voting: the role of rational choice. British Journal of Political Science, 34(1), 152–166. http://doi.org/10.1017/S0007123403220391

Nedungadi, P. (1991). Recall and consumer consideration sets: influencing choice without altering brand evaluations. Journal of Consumer Research, 17(3), 263–276. https://doi.org/10.1086/208556

Oscarsson, H., & Rosema, M. (2019). Consideration set models of electoral choice: theory, method, and application. Electoral Studies, 57, 256–262. https://doi.org/10.1016/j.electstud.2018.08.003

Rekker, R., & Rosema, M. (2019). How (often) do voters change their consideration sets? Electoral Studies 57, 284–293. https://doi.org/10.1016/j.electstud.2018.08.006