2023:8 Marinilmiö | Lataa PDF
Marinilmiö
Sanna Marin (SDP) herätti pääministerinä ollessaan suurta julkista huomiota ja hänen kansainvälinen vaikuttavuutensa oli ainutlaatuista suomalaiselle poliitikolle. Marinin ympärillä pyörinyt huomio herättää kysymyksen siitä, kuinka suuri merkitys puoluejohtajilla on äänestäjien äänestyspäätöksiin. Tämä kysymys on pohdituttanut vaalitutkijoita useiden vuosikymmenten ajan. Puoluejohtaja toimii puolueen kasvoina ulospäin ja saa siten paljon tilaa julkisessa keskustelussa. Lisäksi usein sanotaan, että politiikasta on ajan myötä tullut yhä henkilökeskeisempää (Karvonen, 2010), mutta puoluejohtajien vaikutuksen todistaminen äänestäjien äänestyskäyttäytymiseen on osoittautunut vaikeaksi tehtäväksi. On yksinkertaisesti haastavaa erottaa toisistaan äänestäjien käsitykset puolueista kollektiivisina organisaatioina käsityksistä puoluejohtajien paremmuudesta. Ensiksi mainitun puoluekäsityksen on osoitettu painavan huomattavasti enemmän äänestäjien äänestyspäätöksissä (Bellucci ym., 2015; Holmberg & Oscarsson, 2011).
Säännöllisesti toteutettavat vaalitutkimukset kuitenkin tarjoavat oivan mahdollisuudet tutkia äänestäjien käsityksiä puoluejohtajista sekä heidän subjektiivista arviotaan puoluejohtajien merkityksestä äänestyspäätökseen. Vertaamalla eri puolueiden äänestäjiä toisiinsa ja vastaavia käsityksiä aiempiin vaaleihin, on mahdollista saada kuva siitä, miten puoluejohtajat nähdään ja kuinka suuri merkitys heillä on puolueilleen. Tässä vaalivälähdyksessä esitetään lukuja puoluejohtajien suosiosta suhteessa heidän puolueeseensa, mutta myös äänestäjien käsityksestä siitä, kuinka ratkaiseva puoluejohtaja oli heidän äänestyspäätökselleen. Vastaavia tietoja aiemmista vaaleista löytyy vaalitutkimuskonsortion raportista ”Suomalainen äänestäjä 2003–2023” (Isotalo ym., 2023) ja aiemmista raporteista (von Schoultz, 2016; von Schoultz ym., 2020). Tulokset osoittavat, että eduskuntavaaleissa 2023 oli selkeä Sanna Marin -vaikutus, vaikka se ei riittänytkään vaalivoittoon asti.
Puoluejohtajat kuin kellukkeita tai pohjapainoja
Kuvion 1 paneelit näyttävät puoluejohtajien ja heidän puolueidensa suosion sekä koko äänestäjäkunnassa että puolueiden omien äänestäjien keskuudessa. Ensinnäkin voimme todeta, että Sanna Marin on se puoluejohtaja, joka saa korkeimman suosioarvion koko äänestäjäkunnassa (tummansininen). Kuvan pohjana olevalla yksitoista-asteikkoisella tykkää-älä tykkää -asteikolla Marin saavuttaa arvon 6,2. Tämä on korkein arvio, jonka SDP:n puoluejohtaja on saanut koko sen 20 vuoden aikana, jona vaalitutkimuskonsortio on tehnyt mittauksiaan (2003–2023). Vain Keskustan entiset puheenjohtajat Matti Vanhanen (6,2 vuonna 2007) sekä Juha Sipilä (6,2 vuonna 2015) ovat saavuttaneet saman korkean tason. Toiseksi suosituin on Petteri Orpo (KOK) (5,4), jonka jälkeen tulevat Li Andersson (VAS) (5,3) ja Sari Essayah (KD) (5,3). Vähiten suosittuja puoluejohtajia ovat Hjallis Harkimo (LIIK) (4,3) ja Maria Ohisalo (VIHR) (4,3).
Koska äänestäjien arviot puoluejohtajista vaikuttavat siihen käsitykseen, joka heillä on puolueesta, on yleistä verrata puolueen ja johtajan suosioarvojen eroa (Garzia, 2012; Mughan, 2015). Tällä tavoin on mahdollista saada käsitys siitä, toimiiko puheenjohtaja puolueensa vetonaulana vai taakkana (Holmberg & Oscarsson, 2011). Jos kiinnostus taas kohdistuu puoluevaikutuksiin, on erityisen tutkia oleellista arvioita niiden äänestäjien keskuudessa, jotka valitsivat äänestää kyseistä puoluetta (tummanpunainen ja oranssi). Vuoden 2023 vaalienaikainen hallitseva näkökanta on, että puolueet ovat sisäisesti suositumpia kuin johtajansa. Tätä voidaan osittain tulkita siten, että puolue itse on ollut tärkeämpi kuin sen johtaja äänestyspäätöstä tehdessä, mikä on linjassa viime vuosien kehityksen kanssa kohti vahvempaa ideologista jakoa ja puolueen painottamista ehdokkaiden edelle (ks. Isotalo ym., 2023). Mutta tätä voidaan myös tulkita siten, että puolueen johtajat ovat toimineet pikemminkin taakkana kuin vetonaulana puolueelleen, eivätkä ole omalla henkilöllään houkutelleet uusia äänestäjiä puolueeseen. Kuten kuvion 1 punaisista ja oransseista datapisteistä ilmenee, vain kolme johtajaa on suositumpia kuin heidän puolueensa: Marin (SDP) (+0,4 verrattuna puolueeseensa), Andersson (VAS) (+0,3) ja Essayah (KD) (+0,1). Ilmeiset taakat olivat Ohisalo (VIHR) (−1,0), Saarikko (KESK) (−1,0), Harkimo (LIIK) (−0,7) ja Orpo (KOK) (−0,7).
Muut kiinnostavat havainnot kuviossa 1 ovat, että pienempien puolueiden naispuoliset puoluejohtajat ovat suhteellisen suosittuja koko äänestäjäkunnassa (Andersson, Essayah ja Henriksson), ja erityisesti suhteessa omaan puolueeseensa. On myös huomionarvoista, että Riikka Purra (PS) (5,1) ei herätä yhtä paljon negatiivisia tunteita kuin Perussuomalaisten entinen puoluejohtaja Jussi Halla-Aho teki vuonna 2019 (4,2).
Äänestäjien subjektiiviset arviot puoluejohtajan merkityksestä
Kuviossa 2 esitetään lukemat siitä, kuinka ratkaisevasti äänestäjät itse ilmoittavat puoluejohtajien vaikuttaneen heidän puoluevalintaansa. Tarkemmin, kuvio kertoo kuinka monen mielestä puolueen puheenjohtajan sopivuus pääministeriksi ja puolueen puheenjohtajan hyvyys vaikuttivat äänestyspäätökseen ratkaisevasti. Tulokset pääministerivaihtoehdon osalta ovat selvät ja osoittavat reilun Marin-vaikutuksen. Kokonaiset 50 prosenttia SDP:n äänestäjistä ilmoittaa, että puolueen johtaja oli sopiva pääministeriksi ja tämä oli ratkaiseva syy äänestää SDP:tä, kun taas vastaava osuus Kokoomuksen äänestäjistä on 19 prosenttia ja Perussuomalaisten äänestäjistä 34 prosenttia. Koska vain ne puolueet, jotka ovat kärjessä vaalikyselyissä ennen vaaleja, ovat realistisessa asemassa johtamaan hallitusta vaalien jälkeen, on luonnollista, että muiden puolueiden äänestäjät mainitsevat johtajan pääministerin laadun vähemmän ratkaisevana äänestyspäätöksessään.
Toiseen kysymykseen liittyvä jakauma on tasaisempi, mutta tässäkin SDP:n äänestäjät ovat kärjessä: 33 prosenttia heistä ilmoittaa puolueella olevan hyvä puheenjohtaja ja sen ollleen ratkaiseva heidän äänestyspäätökselleen. Luku on huomattava pidemmällä aikajänteellä katsoen: SDP:n äänestäjät ovat olleet huomattavasti vähemmän keskittyneitä johtajaan niissä mittauksissa, jotka on tehty vuodesta 1991 (2003–2023 jokaisissa vaaleissa). Osuus on vaihdellut neljästä prosentista (Paasio 1991) 20 prosenttiin (Rinne 2019) (Isotalo ym., 2023). Lähelle SDP/Marinia sijoittuvat myös KD/Essayah (28 %), PS/Purra (28 %) ja VAS/Andersson (26 %). Vähiten merkitystä puoluejohtajalla on ollut Kokoomuksen äänestäjille, joista vain seitsemän prosenttia ilmoittaa, että puolueella on hyvä puoluejohtaja ja sen olleen ratkaiseva äänestyspäätökselleen. Tämä on samalla tasolla vuoden 2003 kanssa Ville Itälän ollessa puolueen puheenjohtaja ja korkeampi ainoastaan vuoteen 1991 verrattuna (5 %, Suominen).
Lopuksi
Eduskuntavaaleissa 2023 eräs puoluejohtaja oli suositumpi kuin muut. Sanna Marin oli ylivoimaisesti suosituin johtaja koko äänestäjäkunnan keskuudessa, ja hän oli vahvin vetonaula oman puolueen äänestäjien keskuudessa. SDP:n äänestäjät viittasivat myös historiallisen voimakkaasti juuri puoluejohtajaan ratkaisevana tekijänä puoluevalinnassaan, sekä hänen sopivuutta pääministeriksi että hyvänä puoluejohtajana yleisesti. Vastaavaa vastakkaista kaavaa voidaan selvästi havaita Kokoomuksen äänestäjien keskuudessa ja heidän arvioissaan Petteri Orposta. Orpo on sinänsä verrattaen pidetty laajemmassa äänestäjäkunnassa, mutta puolueen omien äänestäjien keskuudessa hän ei nauti samanlaista suosiota. Sitten vuoden 2003 ei näin pieni osuus Kokoomuksen äänestäjistä ole ilmoittanut puoluejohtajan olleen ratkaiseva tekijä puoluevalinnassaan (7 %). Vaikka puolue johti mielipidemittauksia ennen vaaleja, alle viidesosa Kokoomuksen äänestäjistä ilmoitti Orpon sopivuuden pääministeriksi olleen ratkaiseva tekijä heidän puoluevalinnassaan.
Johtajien merkitys heidän näkyvän asemansa kautta puolueidensa menestykselle ja vallanjakolle eduskunnassa saattaa tuntua itsestäänselvältä. Monet äänestäjät viittaavat myös nimenomaan johtajien merkitykseen perustellessaan puoluevalintaansa. Samalla vuoden 2023 eduskuntavaalien tulos voidaan nähdä kuvaavana tutkimukselle puoluejohtajaefekteistä Suomessa ja monissa muissa maissa. Sanna Marin, joka todennäköisesti vaikutti SDP:n vahvaan vaalitulokseen, ilmoittaa vaalien jälkeen eroavansa johtajan asemastaan. Petteri Orpo, joka toimi selvänä taakkana Kokoomukselle, nousee maan pääministeriksi. Johtajat ovat tärkeitä, mutta vain yksi monista tekijöistä, jotka yhdessä ratkaisevat vaalituloksen.
Åsa von Schoultz, Helsingin yliopisto | Helsingfors universitet, asa.vonschoultz@helsinki.fi
Lähteet
Bellucci, P., Garzia, D. & Lewis-Beck, M. S. (2015). Issues and leaders as vote determinants: The case of Italy. Party Politics, 21(2), 272–283. https://doi.org/10.1177/1354068812472583
Garzia, D. (2012). Party and leader effects in parliamentary elections: Towards a reassessment. Politics, 32(3), 175–185. https://doi.org/10.1111/j.1467-9256.2012.01443.x
Holmberg, S., & Oscarsson, H. (2011). Party leader effects on the vote. Teoksessa A. Kees, A. Blais & H. Schmitt (toim.), Political leaders and democratic elections (s. 35–51). Oxford University Press. https://doi.org/10.1093/acprof:osobl/9780199259007.003.0003
Isotalo, V., Järvi, T., Söderlund, P., & von Schoultz, Å. (2023). Suomalainen äänestäjä 2003–2023 | Den finländska väljaren 2003-2023. Vaalivälähdykset | Valglimtar 2023:13.
Karvonen, L. (2010). The personalisation of politics: A study of parliamentary democracies. ECPR Press.
Mughan, A. (2015). Parties, conditionality and leader effects in parliamentary elections. Party Politics, 21(1), 28–39. https://doi.org/10.1177/1354068812462930
von Schoultz, Å. (2016). Puolueiden puheenjohtajien merkitys ja vaikutus äänestyspäätökseen. Teoksessa K. Grönlund & H. Wass (toim.), Poliittisen osallistumisen eriytyminen – Eduskuntavaalitutkimus 2015 (s. 159–176). Oikeusministeriö.
von Schoultz, Å., Järvi, T., & Mattila, M. (2020). Edustuksellisuuden henkilökohtainen ulottuvuus – puoluejohtajat ja ehdokkaat. Teoksessa S. Borg, E. Kestilä-Kekkonen, & H. Wass (toim.), Politiikan ilmastomuutos: Eduskuntavaalitutkimus 2019 (s. 288–306). Oikeusministeriö.